”Kuinka moni teistä on käynyt Kuhmossa?” kysyy nainen lavalla. Yleisössä nousee moni käsi. ”Kuinka moni on käynyt Kamarimusiikkijuhlilla?” hän jatkaa. Melkein yhtä monta kättä nousee taas. ”No – kuinka moni teistä lähti tänne aamulla ennen kello kolmea?” Vain yksi käsi nousee: kysyjän itsensä. Yleisöä naurattaa.

Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä on harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja. Hän toi Asuntomarkkinat 2019 -tapahtumaan terveiset maaseutukaupungista ja tervetulleen muistutuksen siitä, että Kehä Kolmosen takanakin tarvitaan ja tehdään asuntopolitiikkaa ja kehitetään kaupunkeja.

”Toivottavasti tulevaisuudessa tänne on helpompaa päästä” Määttä huokaisi ja kertoi haavekuvastaan, jossa automaattisesti ohjautuva  drooni – multikopteri – käy hakemassa hänet Kuhmon lentokentältä. ”Sitten olenkin täällä hetkessä!”

”Monipaikkaisuuskin on megatrendi, kuten myös yhteisöllisyys”

Ennen Määttää puhunut Helsingin pormestari Jan Vapaavuori nosti tulevaisuuden megatrendeiksi kaupungistumisen, ilmastonmuutoksen, digitalisoitumisen, väestön ikääntymisen ja asumisen yksilöllistymisen. Näitä vastaan Määtällä  ei ole huomauttamista. Niiden rinnalle hän haluaa kuitenkin nostaa elämyksellisyyden, monipaikkaisuuden ja yhteisöllisyyden.

”Suomessa on monenlaisia kaupunkeja.  Ei voi sanoa, että esimerkiksi C21-kaupungit ovat kaikki samanlaisia ja tarvitsevat samoja toimenpiteitä ja samanlaista kaupunkipolitiikkaa,” Määttä muistutti.

”Meillä on seutukaupunkeja, maaseutukaupunkeja ja korpikaupunkeja kuten Kuhmo. Meillä on myös erilaista maaseutua – kaupunkien lähellä olevaa, ydinmaaseutua ja harvaan asuttua maaseutua.  Erilaiset kaupungit edellyttävät erilaista kehittämistä ja samoin on maaseudun laita. Yhteistä on kuitenkin se, että ne  kaikki ammentavat tulevaisuuden toimiaan megatrendeistä.”

Keskustojen ongelmat ovat yhteisiä

Kaavoittaminen ja kaupunkiympäristön kehittäminen tarkoittaa eri kaupungeissa erilaisia asioita. Yksi suurimmista haasteita on kuitenkin sama kaikille: keskustojen tyhjien tilojen dilemma. Kivijalkakauppojen ahdinko, nettikauppa ja ostovoiman siirtyminen paikasta toiseen haastavat uusiin ratkaisuihin niin Helsinkiä kuin Kuhmoa samalla kun monipaikkaisuus, työn murros ja etätyö muuttavat tilojen hallintaa ja käyttöä.

”Kaupunginosat ja kylät tyhjenevät samalla, kun toiset vahvistuvat. Miten muutokset ennakoidaan?” Määttä kysyi.  ”Kannattaako maaseutukaupunkien keskustoihin kehittää kaupunkimaisia tiloja? ”Mielestäni kyllä, sillä luodaanhan isojen kaupunkien keskustoihin luonnonläheisiä tiloja.”

Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää se, miten ja mistä rakennetaan. Puurakentaminen on Määtän mukaan sekä eilistä että huomista. ”Julkiset palvelurakennukset kannattaa rakentaa tulevaisuudessa puusta. Se on hyvä vaihtoehto myös asuntorakentamisessa”, Määttä kannusti.

Yhteisöllisyyden tarve on osattava ottaa huomioon, sillä se on avainasemassa ehkäistäessä esimerkiksi segregaatiota. Se edellyttää yhteisiä tiloja sisällä ja ulkona.

Määttä nosti esille myös liikenteen ongelmat. Joukkoliikenteen tarve on yhteinen, mutta pulmat  poikkeavat toisistaan paljon. Maaseudulla joukkoliikenne turvautuu kutsutakseihin ja koulukyyteihin; tyhjän metron ongelma on siellä tuntematon.

”Kajaanista lähtenyt lentokone oli lähes täynnä, kun taas sinne Kuhmosta ajaessani tie oli tyhjä puutavararekkoja lukuun ottamatta”, Määttä kuvaili.

Hän liputtaa voimakkaasti Joensuusta Kuhmon kautta kulkevan Jäämerenradan puolesta: ”Vuonna 2050 pääsette junalla Kamarimusiikkijuhlille”, Määttä lupasi.

Teksti: JORMA SILO

Share This