Mestarit eivät tiedä eivätkä osaa. Duunarit käyvät kuittaamassa vain tunnit pois. Ammattiylpeys on kuollut. Urakat on vedetty tieten tahtoen niin tiukoiksi, ettei niiden ole mahdollisuutta onnistua aikataulussa? Onko tilanne näin karmea? Mitä sille pitäisi tehdä? Sitä pohdittiin Asuntomarkkinat 2019 -tapahtuman laatupaneelissa.

”Mielenkiintoa työn laatua kohtaan puuttuu niin tekijöiltä kuin työnjohdolta. Kun duunari kysyy mestarilta neuvoa työn toteuttamiseksi, niin mestari sanoo tarkistavansa asian. Harvoin hän kuitenkin palaa kertomaan sitä – kun ei tiedä, on parempi olla kokonaan neuvomatta. Niin voi välttää vastuun virheistä,” väitti legendaarinen rakentajapersoona Jorma Piisinen.

Laatujohtaja Hanne Perälä YIT Rakennus Oy:stä pyöritteli huolestuneena päätään: ”Pelottavalta kuulostaa. On itsestään selvää, että prosessi on saatava kuntoon siten, että tukiorganisaatio toimii ja kysyvälle vastataan.”

Johtaja Jukka Pekkanen Rakennusteollisuus RT:stä toppuutteli: ”Kyllä rakennusalalla on paljon hyviäkin tekijöitä, jotka osaavat ja tekevät tunnontarkasti. Mutta onhan selvää, että monelta nuorelta mestarilta puuttuu sama kokemus, näkemys ja rohkeus kuin 30 vuotta työmailla olleilla – ainakin toistaiseksi.” Pekkanenkin toki tunnisti Piisisen kuvaamat ”tuntilappujen kuittaajat”.

Osaavatko asiakkaat vaatia laatua ja ovatko he valmiita maksamaan siitä?

”Vaativa tilaaja on urakoitsijan paras ystävä”, Pekkanen vakuutti. ”Varmasti tilaajienkin keskuudessa tarvitaan lisää ammattitaitoa ja erityisesti  suunnitteluun pitää satsata enemmän. Se on hinnallisesti pieni osa kokonaisuudesta, mutta sen puutteellisuudesta koituu iso lasku.”

Perälä myötäili ajatusta: ”Gryndauksessa isot linjat päätetään alussa ja myöhemmin vähän fiksaillaan, mutta jo tuotannonsuunnittelua pitäisi pohjustaa paremmin. Se ei maksa paljon ja on hyvää bisnestä.”

Hän painotti, että ensin pitää tunnistaa asiakkaan odotukset, jotka eivät koske pelkästään teknistä laatua: ”Koko prosessin ajan on tarkkailtava, millaisia elinympäristöjä luomme.”

Miksi rakentamisen aikataulut ovat liian tiukkoja?

Piisinen muistutti, että urakoinnissa tilanne on erilainen kuin gryndauksessa: ”Tilaaja haluaa rahoilleen tuottoa mahdollisimman nopeasti. Liian tiukoiksi vedetyistä aikatauluista näkee heti, että sutta on tulossa: esimerkiksi kuivumisajat ovat aivan liian lyhyet.”

”Sään vaihteluita ajatellen ei ole jätetty ollenkaan pelivaraa, vaan yläkerrat ovat edelleen auki, kun alakerrassa tehdään jo pinnoituksia. Aliurakoitsija, joka kieltäytyy vetämästä mattoa tuoreen betonin päälle, ei saa sen jälkeen enää uusia töitä.”

Piisisen mukaan näyttää olevan jopa tarkoitushakuista tinkiä urakat niin tiukoiksi, etteivät ne varmasti valmistu ajallaan. Sen jälkeen toivotaan, että työn laatu on niin huono, että voidaan kieltäytyä muutamasta viimeisestä maksuerästä ja otetaan kovia ammattimiehiä tekemään pinnat siihen kuntoon, että kohdetta edes iljetään esittää luovutettavaksi. Aliurakoitsija tekee konkurssin, mutta se ei grynderiä pahemmin kiinnosta.”

Pekkanen epäili. ”Eiköhän kuitenkin olisi kannattavinta tehdä kerralla luovutusvalmiiksi.”

”Kyllä rakentajakuntamme on tehnyt niin monta kohdetta, etteivät liian tiukat urakat ja urakkahinnat  ole tulleet vahingossa,” Piisinen vastasi. ”Kyllä se on tahallista, raakaa taloudellisen edun tavoittelemista. Samat ongelmat toistuvat joka työmaalla.”

Lisäksi uusia sääntöjä ja määräyksiä tulee Piisisen mukaan ympäristöministeriöltä niin tiuhaan tahtiin, ettei rakennustarviketeollisuus kerta kaikkiaan pysy mukana. Siirtymäajat ovat liian lyhyitä, jotta niiden aikana pystyttäisiin kehittämään uusia, korvaavia tuotteita.

”Seuraava pommi kytee uivien lattiamateriaalien askeläänieristyksissä, joissa sallittujen styreenimäärien väitetään ylittävän määräykset jopa tuhatkertaisesti.”

Livekuvittaja Linda Saukko-Raudan kiteytys rakentamisen laatukeskustelusta.

Miten laatu saadaan yhteiseksi asiaksi?

Sekä Pekkanen että Perälä korostivat asiakaspalautteen tärkeyttä. ”Harjoittelemme kumppanuustoimintaa organisaation sisällä. Kaikki projektiin osallistuvat henkilöt osallistuvat siihen. Kokemukset ovat hyviä”, Perälä kertoi.

”Kumppanuustoiminta lisääntyy pikkuhiljaa, mutta enemmänkin sitä saisi olla”, Pekkanen sanoi . ”Ollaan yhteisen nuotion ääressä puhaltamassa yhteiseen hiileen – ei kuitenkaan niin kovaa, että tuhka lentää toisen silmille.”

Mitä erityisesti pitäisi tehdä, jotta rakentamisen laatu paranee?

Pekkanen: ”Meidän tulee keskittyä työmaalla tapahtuvaan ennakkosuunnitteluun ja työntekijöiden valvontaan ja ohjaukseen.”

Perälä: ”Prosessin alkupäähän tulee lisätä panoksia ja edellytyksiä jo ennen kuin mennään työmaalle. On nostettava laatukulttuuri esiin!”

Piisinen nyökytteli molemmille ja lisäsi: ”Erityisesti kosteudenhallinnassa ei ole riittävää rohkeutta puuttua ongelmiin ajoissa.. Myös työmiehille on annettavaa tilaa aikatauluissa ja luotava heille bonusjärjestelmä. Raha motivoi kaikkein parhaiten!”

Teksti: JORMA SILO

Kuva: JUHA SALMI

 

Katso video!

Share This