Yksi Asuntomarkkinat 2018 –tapahtuman keskeisiä kysymyksiä oli, mitä ihmiset arvostavat elinympäristössään. Tähän vastaaminen edellyttää erilaisten asukasryhmien toiveiden ja käyttäytymisen tunnistamista. – Ekologisten ja esteettisten arvojen korostumisen myötä kuljemme kohti ihmiset kestäviä kaupunkeja, visioi maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä Aalto-yliopistosta.

Ympäristöpsykologi Marketta Kyttä on maankäytön suunnittelun professori Aalto-yliopistossa.

Kun suomalaiselta kysytään, mitä hän asunnoltaan ja asuinalueeltaan toivoo, vastauksesta voi olla varma: turvallisuutta, rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä. Selkeitä sanoja – mutta mitä niiden takana oikein on? Kukin vastaajahan käsittää ne omalla tavallaan.

– Unelmia on vaikea sanoittaa, eikä niillä ole yhteyttä vastaajan reaalisiin mahdollisuuksiin toteuttaa niitä. Asumisen todellisista, tärkeistä laatukriteereistä saadaan paremmin tietoa tarkastelemalla, kuinka arki sujuu vastaajan nykyisessä ympäristössä – millainen on hänen arkitodellisuutensa, Kyttä totesi.

Pehmogis linkittää asukkaan kokemukset tiettyyn paikkaan

Tämän selvittämiseksi Aalto-yliopistossa on kehitetty PEHMOGIS-menetelmä, jota Kyttä kuvaa ”pehmeäksi paikkatietomenetelmäksi”. Siinä asukkaan kokemus linkitetään johonkin tiettyyn paikkaan tai suunnitteluratkaisuun.

Vuodesta 2005 alkaen kehitettyä menetelmää voidaan soveltaa yhtä hyvin yksittäiseen rakennukseen kuin alueeseen. Sitä on kokeiltu ja sovellettu kymmenissä maissa ja se on sittemmin myös kaupallistettu; käyttäjiin kuuluu muiden muassa New Yorkin kaupunki.

Menetelmää sovelletaan verkon kautta interaktiivisesti. Nuoret ja lapset käyttävät sitä tietenkin luontevasti muttei se Kytän mukaan ole vaikeaa sillekään ikäryhmälle, jolle tietotekniikka on vieraampaa.

Ympäristön kauneus on noussut tärkeäksi laatutekijäksi

Tällä tavoin sanat alkavat saada sisältöä. Pääkaupunkiseudulla toteutetussa Urbaani onni –tutkimuksessa, johon vastasi yli 3000 ihmistä sekä keskustasta että esikaupunkialueelta, asumisen laatukriteereiksi nousivat edelleenkin abstraktit määritteet, kuten ympäristön kauneus, sujuva käveleminen ja pyöräileminen ja luonnonläheisyys. Vasta kun ne osattiin paikallistaa kartalle ja määrittää, mikä niissä oli erityistä, kuva selkisi huomattavasti.

– Kun tämä tieto on käytettävissä vaikkapa täydennysrakentamista suunniteltaessa, sosiaaliseen hyväksyttävyyteen liittyvät ongelmat – esimerkkinä ns. nimby-ajattelu – tulevat vähentymään huomattavasti, Kyttä arvioi.

Sata taloa hehtaarilla koetaan laadukkaimmaksi

Kun tietoa sitten jalostetaan edelleen tutkimalla kunkin vastaajan elinympäristöä esimerkiksi 500 metrin säteellä sekä määrittämällä hänelle erityisen tärkeät paikat, aletaan saada hyvin käyttökelpoisia vastauksia – esimerkiksi kuinka ympäristön koettu laatu suhteutuu rakentamisen tiiviyteen. – Tulokseksi saatiin, että laatu koettiin parhaaksi, kun tiiviys oli noin sata asuntoa hehtaarilla, Kyttä kertoi.

On tärkeä ymmärtää, että Ihmiset eivät koe samoja asioita yksiselitteisen myönteisiksi tai kielteisiksi. Kyttä korosti, että myös erilaisuus vaatii tutkimusta.

Oletko naapurustolainen, säpisijä vai kotoilija?

Kun Tampereella pyydettiin asukkaita määrittelemään henkilökohtainen kokemuksensa ja tulokset sijoitettiin eräänlaiseen preferenssikehikkoon, esiin nousi kolme erilaista asukastyyppiä:

Naapurustolainen on kyläurbaani, joka on tullut alueelle jäädäkseen, arvostaa lähipalveluita ja vaivautuu tutustumaan naapureihin.

Säpisijä on asukas, jolla on niin kiire hyödyntää koko kaupunkialueen palveluja, ettei hän ehdi käydä kotona kuin nukkumassa.

Kotoilijalle etusijalla on se laatu, mikä löytyy omien seinien sisäpuolelta. Häntä ei haittaa, vaikka palvelut sijaitsevat vähän kauempana; niihinhän pääsee kätevästi omalla autolla.

Täsmälleen samat kolme perusprofiilia löytyivät myös kyselyssä, joka toteutettiin pääkaupunkiseudun Kuninkaankolmion alueella.

Säpisijä asuu kernaimmin keskustassa, naapurustolainen viihtyy lähiössä ja kotoilijat kaikkein kauimpana keskustasta. Ikäjakaumaltaan säpisijät ovat nuorin ryhmä, kotoilijat vanhin.

Livekuvittaja Linda Saukko-Raudan visuaalinen kiteytys Marketta Kytän puheenvuorosta Asuntomarkkinat 2018 -tapahtumassa.

Nuoret voivat olla tosi-, anti- tai arki-urbaaneja

– Nuorten aikuisten mieltymyksiin on paneuduttu tarkemmin, Kyttä kertoi. Ryhmän sisältä löytyi edelleen kolme alaryhmää – tosi-urbaanit, anti-urbaanit ja arki-urbaanit. Näiden erot ovat pääasiassa vapaa-ajan vietossa: tosiurbaanit suosivat vapaallakin urbaaneja alueita, kun taas muut poistuvat silloin keskustaa kauemmaksikin.

– Erot ovat kuitenkin aika pieniä, Kyttä korosti. – Olennaista kaikille on urbaanin elämänmuodon arvostaminen, jossa lähipalvelut ovat tärkeitä, vapaa-ajan tulee olla vihreää ja autolle sanotaan ei.

Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että kun koettu laatu oli keskustassa selvästi yhteydessä lähipalveluihin – lähiöissä lähipalvelut eivät lisää, vaan laskevat sitä.  Asia vaatii Kytän mukaan lisätutkimusta ja se onkin parhaillaan työn alla: millä tavalla itse kukin käyttää dynaamisesti ympäristöään.

Samanlainen näennäinen epäsuhta on myös terveyden ja asumisen laadun välillä: esimerkiksi suhteellisen tiiviisti rakennetulla alueella asuvien yli 55-vuotiaiden elämäntapa on usein monosentrinen, he liikkuvat aktiivisesti jalan ja polkupyörällä. Vaikka terveys onkin hyvällä tolalla, elämän laatu koetaan silti parhaaksi polysentrisessä elämäntapamallissa, Kyttä kertoi.

Teksti: JORMA SILO

Katso Marketta Kytän videohaastattelu Asuntomarkkinat 2018 -tapahtumassa

 

 

 

 

Share This